Pumban projektisivut

 

Kiitti, Eila

Laawantai, Lokakuu 15, 2011

45 vuotta, 8 kk ja rapiat siihen vielä päälle,  päivämääräkin on vielä tiedossa; 14.10.2011. Silloin en kertakaikkiaan mahtanut geeneihin survotulle ikiaikaiselle keräilijäluonnolle enää mitään, vaan luovutin, otin muovipussin metsälenkille mukaan ja keräsin suppilovahveroita.

Tuohon päivään saakka sitä selvisi pakollisella kantarellisoosilla mökillä, kun pirulaiset kasvavat melkein oven edessä.

Kun kesäloman ajoittaa viinimarja-aikaan, ei tarvi niistäkään huolehtia.

Mutta nyt sitten pamahti keski-ikä ihan totaalisesti päälle. Pari viikkoa sai metsässä kuljettua ilman että kiinnitti sienirykelmiin mitään huomiota. Sitten piti googlettaa suppilovahveron kuva. Sitten alkoi ahistaa. Ja loppu onkin sitten sienikuivurin huminaa.

Tänään metsälenkillä, kun Velmu ja Toini juoksivat ympäri metsikköä, ja itse könysin pusikoita ja sattumalta nostin katseen maata ylemmäs, Pumba tuijotti silmiin viereiseltä sammalmättäältä. Katse kertoi kaiken: “-Ookkonää perrrrkele tullu hulluks?”